keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Tänään on aika mukava päivä...

Tänään on mukava päivä. Kävin (taas) puutarhalla hakemassa kesäkukkia ja mikä loisto ja silmien ilo sieltä löytyi.

Sen jälkeen ajoin postiin hakemaan blogiarpajaisvoittoni. Minun arpatuurini ei ole kummoinen, mutta nyt lykästi. Kivoja kässäkirjoja ja ihania virkkauslankoja 😍 Kiitos Johannalle 😊  http://www.ihanoikeablogi.fi/


Eilen illalla valmistui ET-elokuvan aikaan pieni alien. Liekö ET:n sukulaisia ulkoavaruudesta..? 😱




maanantai 14. toukokuuta 2018

Luontoa tutkimassa Iikku Innon ja Jeppe Järjen kanssa


 Jeppe Järki on tosi kiinnostunut tutkimaan luontoa ja etsii aina lisätietoa kirjoista.Niin on myös Iikku Into, mutta hän tahtoo olla liian malttamaton..


"Jeppe hei! Kato mitä täällä on! Saako näitä poimia? Onko nämä syötäviä?"


"Älä, älä Iikku tallo vaan niitä äläkä missään nimessä mene maistelemaan!"- Jeppe huutaa.


"Istutaanpas nyt tähän kaikessa rauhassa ja tutkitaan tästä kirjasta mitä tässä sanotaan"


"Jeppeeee.....mä oon täällä puussa! Mikä puu tämä on? Kiipeä sinäkin tänne. Täältä näkee tosi kauas." -"En minä nyt sinne kiipeä. En ehtinyt vielä tutkia edellistäkään kysymystäsi. Maltahan mielesi."


"Aahhhh miten ihana tässä on maata ja katsella lintuja. Mitähän lintuja tuolla lentää? Jeppe....kuuletko?"- "Huh-huh sinun kanssa" Jeppe huokaa ja istahtaa levähtämään.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Kolme pukkia


 Olipa kerran kolme pukkia: Pikku-Pukki, Keski-Pukki ja Iso-Pukki.
Pukit asuivat jyrkän vuoren rinteellä. Ne olivat syöneet kaiken ruohon ympäriltään, ja nyt ne olivat kovin nälkäisiä. Vuoren alapuolella laaksossa oli vehreä niitty täynnä makoisaa ruohoa. Mutta niitylle päästäkseen pukkien oli kuljettava sillan yli, ja sillan alla asui ilkeä peikko.
– Minulla on nälkä, sanoi Pikku-Pukki. – Aion päästä niitylle, enkä pelkää peikkoa.

 Ja ennenkuin muut ehtivät estellä, urhea Pikku-Pukki astui sillalle. Kip-kip-kip se kipitti vikkelästi sillan yli. Silloin sillan alta kuului uhkaavaa mörinää.
– Kuka uskaltaa kulkea minun sillallani? ärjyi peikko.
– Minä vain, Pikku-Pukki, vastasi pienin pukki ääni väristen.
– Ha haa, minä tulen ylös ja syön sinut, raakkui peikko.

Pienen pukin jalat tutisivat pelosta, mutta se päätti olla rohkea – ja peikkoa ovelampi.
– Älä syö minua, huusi pukki. Minun isoveljeni tulee aivan kohta, hän on paljon pulleampi kuin minä.
Peikko lipoi huuliaan ja mietti hetken. Jos se söisi Pikku-Pukin, ei vatsaan mahtuisi toista pukkia. Peikko oli ahne. Se päätti odottaa isompaa pukkia, ja päästi pienen pukin menemään. 

 Kohta sillalle astui Keski-Pukki. Kop-kop-kop, se kopisteli sillan yli.
– Kuka uskaltaa kulkea minun sillallani ? ärisi peikko.
– Minä vain, Keski-Pukki, vastasi pukki.
– Ha haa, minä tulen ylös ja syön sinut, sanoi peikko.

 – Älä syö minua, huusi Keski-Pukki. Minun isoveljeni tulee aivan kohta, hän on paljon lihavampi kuin minä.
Peikko ärjyi kiukkuisena, mutta oli kuitenkin niin ahne, että päätti odottaa isointa pukkia.

 Kohta isoin pukki tömisteli tömps-tömps-tömps sillalle.
– Kuka kulkee minun sillallani? karjui peikko taas.
– Minäpä minä, isoin pukki, huusi pukki.
– Ha haa, minä tulen ylös ja syön sinut, sanoi peikko.
– Tule vain, huusi isoin pukki.


 Peikko rämpi ylös siltansa alta. Mutta ennenkuin se oli saanut kiskottua jalkansa kuivalle maalle, laski suurin pukki sarvensa tanaan ja tökkäsi ne peikon takapuoleen. Peikko lensi rähmälleen jokeen, eikä sitä nähty enää koskaan niillä main.


 Ja niin kaikki kolme pukkia pääsivät turvallisesti niitylle. Ruoho oli maukasta ja pukit söivät vatsansa niin täyteen, että tuskin jaksoivat kävellä kotiin. Sen pituinen se.






sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Kevät edistyy hitaasti, mutta varmasti...










Pupubaana....liekö tämä kisukin käynyt siellä kuleksimassa kevään menoja tutkailemassa...